Kuolemaa ja seksiä – Biosynteesi 2013

Kävin pitkästä aikaa kuuntelemassa Biosynteesiä, hienoa poikkitieteellistä symposiota, jota on pyöritetty Helsingin yliopistolla jo 18 vuotta.

Eläinfysiologi Kristian Donner on ollut järjestämässä symposiota alusta asti ja jatkaa yhä ehtymättömältä vaikuttavalla innolla*. Toisen järjestäjän, ekologi ja evoluutiobiologi Kari Vepsäläisen jäätyä eläkkeelle Biosynteesin hienoa perinnettä pitää yllä myös filosofi ja pyöräilijä Tuomas Pernu.

*Korjaus: Ensimmäisinä vuosina Biosynteesin järjestäjän olivat Vepsäläinen ja Kai Kaila. Kaila keksi Biosynteesin nimen. Biosynteesi ideoitiin yhdistäväksi tekijäksi, kun laitosjako uhkasi erotella biologit ”vihreätakkisiin” ja ”valkotakkisiin”. Biosynteesin historia.

Biosynteesin teemana oli tällä kertaa seksi ja kuolema. Symposio oli kaksipäiväinen, mutta olin kuuntelemassa vain osan ensimmäisen päivän esitelmistä. En jäänyt tällä kertaa edes wine and snacksiin – tarjoilu on Biosynteeseissä aina pelannut…

Hienoa oli. Kaikki neljä kuulemaani puhujaa paukuttivat valtavasti asiaa lyhyessä ajassa. Mikä parasta, kaikki olivat myös hyviä puhujia. Oikein nautin joka sanasta.

Kaikki kunnia suuren yleisön tiedekeskuksille, mutta oli kiva olla pitkästä aikaa yliopistolla. Kun puhujat voivat olettaa, että kuulijat ovat tieteen opiskelijoita ja ammattilaisia, he voivat kertoa paljon kivaa asiaa pelkäämättä, että suurin osa putoaa heti kärryiltä.

1. Arto Annilan esitelmässä oli tieteen lisäksi paljon myös metafysiikkaa. Sen kunniaksi laitan jutun tähän blogiin enkä Luonnontiedeuutisiin.

Annilan esitelmä ja sen mahtava otsikko ”Seksin merkitys termodynamiikan 2. pääsäännön mukaan” olivat ehkä ratkaiseva syy, miksi reissun Helsinkiin ja yliopistolle tein.

Olin joskus aiemmin lukenut Kailan ja Annilan (2008) artikkelia, missä luonnonvalinnalle muotoillaan matemaattista pohjaa Maupertuis’n 1700-luvulla muotoileman pienimmän vaikuksen prinsiipin pohjalta. Ei mikään vaatimaton artikkeli!

Kailan ja Annilan juttu oli minulle, no, liian vaikea enkä osannut päättää oliko se nerokas vai hölynpölyä vai molempia. Laatulehteen se ainakin oli mennyt läpi.

Mahtavaa ennakkoluulottomuutta osoitti myös Kamanin ja Annilan (2009)  tutkimus Gaia-hypoteesista. Äiti-maata ei ehkä ole pidetty niin vakavan tieteenteon kohteena.

Kiinnosti nähdä livenä, että kuka tämä biofyysikko on.

Annila puhui hyvin. Esitystapa oli tyylikkään lakoninen ja huumorilla sopivasti höystetty. Puheen ainoa outous oli, että Annila tuntui osaavan sen ulkoa. Valmiita lauseita tuli kuin prompterista luettuna, mutta ilman sitä prompteria. Käsittämätön muisti.

Yhteen kohtaan Annilan esitelmässä vähän jumituin: ”Entropia ei ole epäjärjestyksen mitta. Entropia on todennäköisyyden mitta”. Esitin sitten oikein kysymyksenkin Annilalle, kun puheen jälkeen oli (perinteisesti lyhyeksi jäävä) hetki aikaa keskustelulle. (Oho, en minä yleensä kysy missään mitään!)

-Saako kysyä jotain oikein metafysiikkaa?
-Totta kai!
-Sanoit, että entropia ei ole epäjärjestyksen mitta, vaan se on todennäköisyyden mitta
-[nyökkäys]
-…ja ajan suuntaa määräytyy entropian kasvun mukaan?
-[nyökkäys]
-Jos tämä ajatus viedään taaksepäin oikein pitkälle, niin eikö se tarkoita, että maailmankaikkeuden lähtötilanne oli äärimmäisen epätodennäköinen – eli maailman synty oli käytännössä mahdoton tapahtuma?

Totta puhuen, en pystynyt kauhean hyvin keskittymään siihen, mitä Annila vastasi. Jotain siitä miten aika alkoi samalla kuin muukin maailmankaikkeus alkoi.

Eikä vastauksella ollut niin väliä. Eihän tuollaiseen kysymykseen voi vastata mitään järkevää. Se oli vähän sama kuin olisi tiukannut, että ”sano nyt suoraan miksi maailmankaikkeus on olemassa, hä?”.

”Todennäköisyys” on pettävä käsite. Se on vähän kuin Augustinuksen pohtima ajan käsite. Todennäköisyydestä luulee ymmärtävänsä, että mitä se tarkoittaa, mutta kun yrittää selittää sitä, huomaa, ettei osaa.

Ajasta on sanottu, että se ei ole tapahtumisen mitta, vaan päinvastoin, tapahtumat ovat ajan mitta (Barbour 1999). Annila tiivisti saman hienosti: ”kun mikään ei muutu, ajan käsite on tarpeeton”.

Todennäköisyydestä voisi sanoa samaa kuin ajasta. Todennäköisyys ei ole tapahtumisen mitta, vaan päinvastoin, tapahtumat ovat todennäköisyyden mitta. Kun mikään ei muutu, todennäköisyyden käsite on tarpeeton.

Entropia on todennäköisyyden mitta” kuulostaa äkkiseltään tosi hyvältä, mutta tarkoittaako se loppujen lopuksi mitään? Todennäköisyyden käsite kun pakenee kaikkia määrittely-yrityksiä.

Annila siteerasi myös Leibnizia: ”Se maailma missä elämme, on todennäköisin”.  Pitäisi selvittää tuon lausahduksen konteksti. Näin irrallaan se on jotenkin tautologia: todennäköisimmät asiat tapahtuvat ja ne asiat mitkä tapahtuvat ovat todennäköisimpiä.

Tautologioiden hyvä puoli on tietysti se, että ne ovat totta!

[Tehtävä itselle: lue Leibnizia ja Leibnizista. Ihmiskunnan historian suurimman neron kisassa palkintopallille on tunkua, mutta jotenkin minulle on tullut vaikutelma, että Leibniz on lähellä ykkössijaa. Ihminen Leibniz oli silti.]

2. Kehitysbiologi Seppo Vainion esitelmään tulin kesken kaiken, mutta paljon ehdin kuulla asiaa. Vainiolla oli mukavan objektiivinen ote kuolemaan.

Tyylinäytteeksi joitain muistiinpanoja:
-Mistä vaan solusta saa uuden yksilön, nollataan metylaatiot ja muut  ja palautetaan oletusasetukset
-Luonto luonnostelee kuoleman kautta.
-Soluja kuolee koko ajan. Kaikki muut paitsi ituradan solut ovat kuolevaisuuden linjaa.
-Nämä sanat ovat pop: miRNA, eksosomi vesikkelit, horisontaalinen siirtyminen
-”Kuolema on kantasolujen sairaus”

3. Hanna Kokko osaa biologiaa, matematiikkaa ja popularisointia. Kaksikin näistä kolmesta on jo aika harvinainen yhdistelmä. Kokko puhui mukavasti, mutkattomasti ja selkeäsanaisesti. Huumori osui ja upposi. Esitelmän aiheet ja Kokon omat tutkimuskohteet ovat kiehtovia.

-Otsikko: Kun seksi tappaa (tai on muuten vaan outoa)
-Asiat jotka eivät äänestä joutuvat ylikalastetuksi (lohet)
-Yhteismaan tragedia
-Koiraiden olemassaolo on ongelma
-Nollasummapeliä isyydestä
-Tieteellisemmin sukupuolisuuden kaksoiskustannus
-Suvuton lisääntyminen vs. seksi ilman koiraita vs. seksi koirailla
-Gynogeneesi. Amatsonimolli Poecilia formosa ”lisääntyminen ja seksi liittyvät jotenkin yhteen”. Yllättävän vaikea selittää miten tätä kalaa voi olla olemassa. Tarvitsee leveäevämollin koiraita lisääntymiseen, tuhoaa leveäevämollit syrjäyttämällä koska itse lisääntyy niin tehokkaasti ilman koiraita.
-Androgeneesi. Koiraat kloonaavat itseään naaraiden avulla. Tosi lyhytnäköistä evoluutiolta!

4. Muistin ennen symposiota, että hyllyssäni on kirja nimeltä Sex and the origins of death (Clark 1996). Sehän piti kaivaa taas esiin. Viimeisessä kuulemassani esitelmässä oli päivitettynä samaa asiaa kuin kirjassa: ohjelmoidun solukuoleman eli apoptoosin syntyä ja merkitystä.

Neurotieteilijä Urmas Arumäellä oli eri tavalla mukava puhetyyli. Salaisuus oli puheen äänenpainoissa, Arumäe puhui vähän kuin olisi kertonut eläytyen jännittävää satua. Paitsi että satu oli totta ja kertoi solukuolemista.

Arumäen ydinviesti oli, että solukuolemaa on tutkittu tosi vähän solujen lisääntymiseen ja erilaistumiseen verrattuna. Hallitut solukuolemat ovat kuitenkin aivan olennainen osa yksilönkehitystä. Solujen jatkuva ohjelmoitu kuoleminen on aikuisillekin yksilöille aivan arkipäiväistä ja ehdottoman elintärkeää.

-Hyönteisten metamorfoosi: melkein kaikki solut kuolevat ohjelmoidusti ja hallitusti. [Hei, tämähän on tietysti huippuesimerkki apoptoosista],
-Yksilönkehityksen aikana kaikki hermosolut haluavat tehdä harakirin. Vain jos kytkennät onnistuvat, kuolemaohjelma menee kiinni.
-Sekä patologista (solussa on jotain vikaa) että fysiologista (solussa ei ole mitään vikaa, sitä ei vain tarvita) solukuolemaa.
-Syöpäsoluja kuolee kaikilla koko ajan itsekseen. Syöpään liittyy aina myös antiapoptoottisia mutaatioita, eli sellaisia jotka häiritsevät solun mahdollisuutta tappaa itsensä.
-Viesti immuunipuolustuksen t-lymfosyytille sairaalta solulta – mä olen infektoitunut, tule ja tapa minut!
-Lymfosyytit tappavat myös toisiaan, veljellinen tappo.

Tästä aiheesta tekisi mieli kirjoittaa enemmänkin: miksi monisoluisten otusten ihmisten soluihin on ohjelmoitu perinnöllinen itsetuho-ohjelma. Eikä ohjelma vain ole olemassa, vaan hyvin suurella osalla soluja, se jossain niiden elämänvaiheessa myös käynnistyy. Arumäen mukaan aikuisessa ihmisessä miljoona solua sekunnissa tekee itsemurhan.

Ehkä pitää kirjoittaa toinen blogiteksti solujen kuolemasta ja ”kuolemattomuudesta”. Tiivistelmä uuteen juttuun on jo valmis: Elämä on kuolemista (Leskinen 1975).

Viitteet:

Barbour, J. 1999: The End of Time: the next revolution in our understanding of the Universe. Pehmeäkantinen painos 2000, Phoenix, 374 s.

Clark, W. R. 1996: Sex and the origins of death. Oxford University Press. 190 s.

Kaila, V.  ja Annila, A. 2008: Natural selection for least action. Proc. R. Soc. A 464: 3055–3070. Jutun lähdeluettelosta löytyvät muun muassa Isaac Newton, Pierre-Louis de Maupertuis, Leonhard Euler, Thomas Bayes, Joseph-Louis Lagrange, William Rowan Hamilton, Charles Darwin, Ludwig Boltzmann, Albert Einstein, Alfred Lotka, Richard Feynman, Erwin Schrödinger, Claude Shannon, David Bohm ja Steven Weinberg – eivät mitään päiväperhosia näiden tyyppien ajatukset…

Kamani, M.  ja Annila, A. 2009: Gaia again. BioSystems 95: 82–87.

Leskinen, J. 1975: Syksyn sävel (laulu).

-Kolkkala, M., maailmankaikkeus.wordpress.com

Advertisements

Tietoja nopoles


2 responses to “Kuolemaa ja seksiä – Biosynteesi 2013

  • nopoles

    Vau, mikä julkaisulista Annilalla! Näitä pitää printtailla ja lukea.

  • nopoles

    Biosynteesi 2015 (XIII ja 20-v. juhlasymposio)

    Alustava ohjelma – nyt on kovaa settiä!
    http://www.biosynteesi.fi/ohjelma/

    Ke 6.5. Yliopiston juhlasali

    Prof. Richard Leakey
    50 years of African origins as both researcher and observer
    Suomen Kulttuurirahaston XVI Yrjö Reenpää -luento

    To-pe 7.-8.5. Viikin kampus

    Prof. Henry Bacon Biokulturalistinen ihmiskuva
    Prof. Kristian Donner Ihmismielen emergenssi evoluutiossa ja yksilönkehityksessä
    Prof. Kari Enqvist Ihminen kosmoksessa
    Prof. Mikael Fortelius Lihan himo ihmisen evoluutiossa
    Prof. emer. Yrjö Haila Evoluutiometaforat ja yhteiskunnallinen ymmärrys
    Prof. Ilkka Hanski Ihmisessä on 2 miljoonaa geeniä
    Prof. Marja-Liisa Honkasalo SoTe ja ihmisenä olemisen ongelma
    Prof. Jaakko Hämeen-Anttila Ihminen kaiken keskuksessa
    Prof. Kai Kaila Kriittiset vaiheet aivojen kehityksessä
    Prof. Hanna Kokko Jos humanoideja on olemassa, ovatko he miehiä ja naisia?
    PhD Sonja Koski Ihminen ja muut apinat
    Prof. emer. Anto Leikola Biologisen ihmiskuvan historia
    FT Virpi Lummaa Luonnonvalinta suomalaisissa ennen ja nyt
    Prof. Ullica Segerstråle Sociobiology and human nature – a 40 years’ perspective
    Dos. Annamari Vänskä Macaroneja, dandyjä ja Euroviisu-makkaraa: Anatomia ei ole kohtalo
    Prof. Petri Ylikoski Kuinka tuoda geenit yhteiskuntatieteisiin?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: